Kesän ja syksyn tapahtumia 2022

Blogi on uinunut läpi useiden leirien ja graduiointien, sekä aimo annoksen arkisia treenejä omalla dojolla. Koronan mukanaan tuoma epävarmuus on edelleen varjostanut harjoittelua tehden aikidokausista rikkonaisia ja epäsäännöllisiä. Paljon iloa ja uutta oppia on siitä huolimatta irronnut jälleen treenaamisesta niin omalla porukalla, kuin erilaisissa tapahtumissakin. 

Kevättä, kesää ja syksyä on leimannut 1. danin vyökokeisiin valmistautuminen. Treenattu on sekä oman, että vierailevien senseiden ohjauksessa. 

Toukokuussa 2022 saatiin dojolle Erkki Ylimäki, 5. dan, ohjaamaan kahden päivän leirikokonaisuus. Tarjolla oli paljon uutta oppia ja iloista treenaamista. 

Leirin jälkeen oltiin valmiita vyökokeeseen, ja Porvoossa, toukokuun puolivälissä, saatiin dojolle uusi musta vyö! 

Elokuussa dojolla tapahtui kummia, kun tyhjillään ollut navetan vintin puolikas valjastettiin aikidon käyttöön. Töitä paiskittiin viimehetkille asti, jotta saatiin tatamit lattialle, ja tila treeniturvalliseksi. 

Hyvinhän meidän dojolle mahtui koko tasoleirillinen porukkaa! Vaikka kukaan meistä ei lopulta päässyt graduoimaan oman dojon leirillä, tarjolla oli taas paljon oppia, uusia treenikavereita ympäri Suomea sekä iloista säpinää tatamilla ja sen ulkopuolella. 

Yksi alkusyksyn tähtihetkistä oli Kizunanokai-dojon juhlapäivä, johon osallistuttiin isolla porukalla. Karjaalla juhlittiin treenin ja kakkukahvien merkeissä. Päivään oli järjestetty lyhyitä treenejä useiden aikido-senseiden ohjaamana sekä yksi harjoitus paikallisen Hokutoryu Jujutsu -seuran järjestämänä. Päivä oli täynnä hikistä treenaamista ja iloista yhdessäoloa. 

Syys- lokakuussa on jälleen keskitytty tulevaan graduointiin. Pian taitaa Hietamäen Dojolla olla yksi musta vyö lisää!

 

Huhtikuun leiritunnelmia Hietamäeltä

Blogia kirjoittaa tällä kertaa poikkeuksellisesti vihtiläinen Eemeli Virta, joka vieraili huhtikuussa Hietamäen dojolla opettamisen ja oman treenin merkeissä

Mennyt huhtikuu oli aikidon saralla ilahduttavan aktiivinen ainakin minulle. Omassa seurassa oltiin päästy taas aktiivisen treenin makuun, eikä se edes ollut kuun innostavin juttu. Olin saanut kutsun Hietamäelle pitämään leirin nuorille vyökokeisiin valmistautuville harjoittelijoille. Jännitti ja syystäkin. Enhän ollut koskaan aiemmin ohjannut harjoituksia toisessa seurassa. Kuitenkin olin saanut hyvän pohjan opettamiseen omalta opettajaltani Teemulta ja uskoin, että pystyisin tarjoamaan Hietamäen nuorille oppia ja neuvoja, jotka sitten vyökokeessa todistautuisivat hyödyllisiksi.

Leirillä stressi olikin jo pitkälti lievittynyt ja tunnelma oli katossa. Treeni-intensiteetti ja tiedonjano harjoittelijoiden keskuudessa oli ihailtavaa ja ehdimme käydä monia tärkeitä asioita läpi.

Ensimmäisenä päivänä täyttyi myös upeasti aikidon tavoite treenata erilaisten ihmisten kanssa. Kaikki saivat mahdollisuuden harjoitella muun muassa ikä-, taso- ja seurarajojen yli. Leirillä oli aikidokia junnuista ja aikuisilta, Vihdistä, Turusta ja Hietamäeltä. 

Toisena päivänä päästiin treenaamaan nuorison kanssa keskenään. Treenien välissä heräsi myös hyviä keskusteluita Werewolf-korttipelin lomassa. Sellaista voisi olla useammassakin paikkaa. Treenihenkeä nostattaa muu hyvä yhteishenki treenaajien keskuudessa. Sitä paitsi moni aikidoka on viihtyisää seuraa treenienkin ulkopuolella.

Päivän päätteeksi oli näytös, jossa kaikki pääsivät sitten esittelemään omia taitojaan:

Omat oppilaani ja Hietamäen nuorimmat päättivät näyttää asetekniikkaa. Sarjoista valikoituivat näytökseen jo kata 13 ja kumitachi 1-5.

Hietamäen Aatos ja Olavi esittävät näytöksissä lennokasta tekniikkaa ja raskaan suorituksen jälkeen jaksoivat vielä toimia ukeina omaan näytösosiooni.

Näytös oli pidetty ja leiri leireilty, eli myös aika palata kotiin. Ero ei tosin olisi pitkä, sillä oman leirini jälkeen pidettiin jo viikon päästä Hietamäellä Joon Tervakarin ja Jukka Helmisen leiri, jolla myös opettamieni nuorten vyökokeet pidettiin. 

Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa treenaamaan ihan normaalille aikidoleirille näin kivalla dojolla turhan pitkän tauon jälkeen. Joonin treeneissä ei keho saanut hetkeäkään taukoa ja Jukka sitten viimeistään laittoi aivotkin solmuun. Vyökokeet menivät kaikilta läpi ja olen ylpeä jokaisesta suorituksesta. Kokeet sujuivat kaikilta hienosti ja toivon pääseväni seuraamaan jokaisen kokelaan tulevaa aikidouraa tulevienkin leirien ja harjoittelun merkeissä.

Kiitos vielä koko Hietamäen dojolle ja Jani Konttilalle tärkeästä tilaisuudesta päästä dojollenne opettamaan lajia, joka meille kaikille on kovin rakas! On upeaa nähdä, millainen treenihenki Hietamäellä vallitsee nuorimmasta vanhimpaan aikidokaan ja toivon, että pystyin leirilläni ja jatkossakin pystyn tuomaan siihen vielä jotain lisää. 

• Vieraskynänä, Eemeli Virta 2.dan Vihti aikikai

Varovainen paluu (uuteen) normaaliin

Takana on varsin omituinen kevät ja sen perään melkein yhtä omituinen kesä, joiden jäljiltä nyt vähitellen lähdetään polkemaan seuran toimintaa takaisin jaloilleen. Dojo ei ole ollut täysin tyhjillään, sillä Katori Shinto-ryu on jatkutunut loppukevään ja kesän yli, ja aikuiset ovat treenailleet myös aikidoa kesäkuulta asti kerran viikossa. Nyt on vähitellen aika palailla tavallisiin aikatauluihin ja ottaa taas junioritkin mukaan toimintaan. 

Blogi on horrostanut vielä paljon pidempään, kuin normaali arki, ja paljon on tapahtunut sitten viimeisen päivityksen!  Yritetäänpä siis nyt hiukan nostella esiin tärkeitä tapahtumia horroksen ajalta! Ensimmäisenä ja tärkeinpänä on tietenkin mainittava Helsingissä huhtikuussa 2019 järjestetty Igarashi-sensein (8. dan) ohjaama aikidoleiri, josta kotidojolle tuliaisina oli kaksi uutta Dan-arvoa. Dojolle saatiin näin yksi uusi 1. dan, sekä kaikkia vastoinkäymisiä uhmaten Jani-sensein sitkeästi ja periksiantamattomasti suorittama 4. dan. 

Uudet vyöarvot huomioitiin myös Vakka-Suomen Sanomissa. Lue artikkeli täältä.

Jukka Helminen (7. dan) kävi syksyllä 2019 dojollamme ohjaamassa leiripäiviä, joista olemme saaneet rutkasti uutta oppia ja eväitä omaan harjoitteluun. Tässä maistiainen shihonage-harjoituksesta: 

Leiripäivissä on keskitytty myös asekatojen harjoitteluun.

Joulukuussa osallistuttiin jo perinteeksi muodostuneella tavalla Japanista Hombudojolta Suomeen saapuneen Oyama-sensein (5. dan) leirille. Nämä leirit ovat aina innostavia, hikisiä, haastavia, energisiä, ja ennen kaikkea hauskoja. Mukana on paljon tuttuja ja vieraita treenaajia, vauhti on kova ja viikonlopun leirin jälkeen kropassa tuntuu! Tällä kertaa oltiin pienemmällä porukalla mukana myös leirin virallisessa illanvietossa. 

Keväällä, juuri ennen rajoitusten ilmaantumista ehdittiin vielä yhdelle leirille. Kyseessä oli kauan odotettu tapaus, kun Helsiinkiin saapui ranskalainen Christian Tissier-sensei, 8.dan. Sensein opetus oli rauhallista ja ymmärrettävää. Harjoittelijoita oli paljon, joten tahti pysyi jotakuinkin hillittynä ja leiristä jäi hyvän mielen lisäksi reppuun jälleen roppakaupalla oppia ja eväitä treenaamiseen!

Kuvat leiriltä: Nadezda Boltaca

Näistä tunnelmista on hyvä jatkaa alkavaan syyskauteen! Pidetään kaikki sormet ja varpaat ristissä nyt sen puolesta, että harjoittelu pysyy turvallisena ja toiminta saa jatkua! 

Loppuun vielä tärkeä muistutus. Pidetään huoli siitä, että jokaisella meidän dojolla treeneihin osallistuvalla ovat lisenssi ja vakuutus voimassa! Vaikka aikido on moneen muuhun budo-, taistelu-, tai itsepuolustuslajiin verrattuna pehmeää, rauhallista ja hallittua, on muistettava, että kyseessä on laji, jossa loukkaantumisen riski on aina olemassa! 

Pidetään toisistamme huoli niin tatamilla, kuin muutenkin! 

Musta on uusi musta

Kiitos kaikille innokkaille treenaajille kuluneesta vuodesta!

Vuosi 2018 päätettiin dojolla junioreiden osalta leiripäivään. Mukana oli melkein kaikki junnut ja menoa riitti! Välillä pysähdyttiin syömään pipareita ja juomaan glögiä, ja sitten taas leikittiin. 

Uusi dinosaurusleikki taisi mennä suoraan suosikkien listalle. Mikäpä olisi hauskempaa, kuin estää aikuisia etenemästä tatamin päästä päähän! Painiahan siitä tahtoi loppujen lopuksi tulla! :)

Varsinainen vuodenvaihde sujui aikuisharjoitteljoiden osalta jännittävissä merkeissä, kun valmistauduttiin dojon historian ensimmäiseen tasoleiriin ja samalla seuran historian ensimmäiseen dan-kokeeseen. 

Suvi saatiin pitkästä aikaa mukaan treeneihin ja Hietamäessä piipahtamassa kävi myös Max, joka olisi graduoinnissa Ilpon parina.

Leiriä valmisteltiin huolella. Paikaksi valikoitui Tavastilan koulu, kun omalla dojolla tatamia on sen verran niukasti isommalle porukalle. Loppiaisen aattona kaksi liittovalmentajaa ja 17 harjoittelijaa ympäri Suomea saapui Mietoisiin. Leiri oli kaikin puolin todella antoisa!

Lauantaipäivä päätettiin leirin osalta dan-graduointiin. Nelli ja Ilpo aloittivat parina asetekniikoilla. Ne menivät hyvin ja niiden jälkeen oli rento ja mukava olo jatkaa varsinaisiin vartalotekniikoihin Suvi ja Max ukeina. Viimeiseksi vielä Enni mukaan ja tekniikkaa kahta hyökkääjää vastaan. Hengästyneenä, mutta tyytyväisinä jäätiin odottamaan tuomareiden palautetta. Hyvinhän se meni ja saatiin Hietamäen Dojolle kaksi uutta 1. danin vyöarvoa.

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka osallistuivat leirin järjestämiseen ja toteutukseen. Erityisen suuri ja lämpöinen kiitos mahtaville ukeille, Suville, Maxille ja Ennille sekä tietenkin Jani-senseille pitkäpinnasesta ja väsymättömästä ohjaamisesta! 

Läksiäisiä ja muita touhuja

Talkoohengessä käytiin alkusyksystä porukalla tekemässä huikea polttopuusavotta syksyn ja talven pimeitä, kylmiä treeniolosuhteita helpottamaan. Moottorisahat lauloi ja kalikat lenteli traktorin kärryyn! Melkoinen kasa niistä syntyikin! 

Valtavat kiitokset osallisille! 

Tänä syksynä aloitimme dojolla aikidon peruskurssin. Vaikka osanottajien määrä ei ole päätä huimannut, on kurssi ollut koko aikuisten ryhmälle tarpeellinen ja opettavainen.  Perusasioiden äärelle palaaminen tuo aina uutta näkökulmaa omaan harjoitteluun ja jokaisessa treenissä löytää uusia ulottuvuuksia vanhoista tutuista asioista ja tekniikoista.

Syksyn aikana apuohjaajat ja senpait ovat saaneet treenien vetovastuun, kun Jani-sensei on ollut treenitauolla. Junioreistakin pisimpään treenanneet pystyvät jo hyvin  ohjaamaan vähemmän aikaa treenanneita.

Lokakuun viileällä dojolla vietettiin Suvin läksiäisiä. 

Treenin päähenkilö valitsi lempparitekniikat ja niitä tehtiin hiki päässä!

Kaikki tekniikat ei olleet ihan peruskauraa, joten välillä pysähdyttiin miettimään ysityiskohtia. 

Vanhenemisen saa dojolla tuntea nahoissaan. Niin tälläkin kertaa, treenien teemasta huolimatta, ja vaikka tämä sankari luuli jo päässensä pälkähästä! 

Hyvää matkaa aikidosisko, jouluna nähdään!